Sanotaan, että opettajuuden kasvussa on useita vaiheita. Olin työskennellyt noin kolme vuotta Metropolia Ammattikorkeakoulussa ennen covid-19-pandemian alkua. Yllättävän tilanteen seurauksena voi toimia monella tapaa, minulle luonteva tapa reagoida ennakoimattomaan oli hankkia lisää osaamista opettajuuteen ja kouluttautua uusien menetelmien ja ohjelmien käyttöönottoon. Tämän kokemuspuheenvuoroni tavoite on kannustaa kollegoitani innostumaan fasilitoinnista ja kokeilemaan osallistamisen tekniikoita opetuksessaan.
Kun kaikki opetus ja työskentely muuttui etätyöskentelyksi pandemian alussa, järjesti Metropolia henkilöstölleen koulutuksen etänä verkkovälitteisesti toteutettavasta fasilitoinnista. Osallistuin tähän ja sen ansiosta sain etäopetukseeni mielekkyyttä sekä keinoja aktivoida ja osallistaa opiskelijoita.
Osallistaminen madaltaa valta-asemaa opiskelijoiden ja opettajan välillä
Fasilitointi oli minulle käsitteenä uusi, ja halusin ymmärtää, mitä se tarkoittaa ja mistä se on muotoutunut. Minulle syvimmän vaikutuksen fasilitoinnin periaatteissa teki se, että siinä osallistujan rooli on keskeinen ja näin opettajan ja opiskelijan valta-asemaa voidaan kaventaa.
Tilanteessa opiskelijoiden kokemus ja oppiminen on ensisijainen ja opettajan tehtävä on innostaa, ruokkia ja voimistaa opiskelijan ajattelua sekä opiskelijaryhmässä tapahtuvaa ajattelua. Hän ei kuitenkaan arvota tai ohjaa keskustelua oman näkökulmansa mukaisesti.1 Siinä onkin fasilitoinnin paras voima, sillä silloin myös opettaja saa uusia näkökulmia ja tulee tietoiseksi omista käsityksistään ja ajattelun rajoituksistaan.
Henkilöstön fasilitointikoulutuksessa parasta oli sen käytännönläheisyys. Koulutuksen tavoitteena oli, että osallistujat voivat koulutuksen käytyään saada selkeän rungon, jonka avulla he voivat toteuttaa oman fasilitoidun työpajan omassa työssään. Näin minäkin tein ja hyödynsin heti saamani opit omassa opetuksessani.
Olimme aiemmin pitäneet opiskelijoiden työharjoittelukokemusten ja harjoitteluissa opittujen asioiden yhteenvetämiseen seminaaripäivän kampuksella. Nyt muunsin fasilitoinnin koulutuksen oppien avulla seminaarin osallistavan periaatteen seminaaripäiväksi. Tämän lisäksi pandemian vaikutuksesta se oli toteutettava kampuksen sijasta verkossa, mikä oli myös uutta niin minulle kuin opiskelijoillekin. Muistan vieläkin, kun istuin kotini aurinkoisella parvekkeella ennen seminaarin alkua ja jännitin, mitä seminaarista tulisi.
Aloitimme seminaarin aiheeseen virittäytymisellä ja jokainen osallistui piirtämällä yhteiseen “verkkopohjaiseen liitutauluun”, jotta uuden oppimistilanteen jännitys vähenisi. Seuraavaksi jokainen opiskelija sai mahdollisuuden osallisuuteen ohjatussa pienryhmätyöskentelyssä. Lopuksi kävimme yhteisen keskustelun kalamalja-menetelmän avulla, johon jokaisesta pienryhmästä osallistui yksi edustaja.
Onnistuneen kokeilun jälkeen emme ole enää palanneet perinteiseen seminaariin. Sekä osallistava toteutustapa että etätoteutus jäivät tähän seminaariin pysyviksi ratkaisuiksi. Seminaaripäivään osallistuvat niin opiskelijat kuin mahdollisuuksien mukaan heidän työelämäharjoitteluohjaajansa tai muut työelämäedustajat harjoittelupaikoilta, ja näin myös työelämässä olevat saavat kokemuksen fasilitoidusta tapahtumasta.
Osallistamisen tekniikoiden avulla opettaja voi laajentaa omaa pedagogista kyvykkyyttään
Uuden menetelmän hyödyntäminen ja käyttöönotto vaativat opettajalta aikaa ja rohkeutta kokeilla uutta. Minulle opettajana työskentely on ollut kiintoisaa juuri siksi, että siinä voin itsekin kehittyä koko ajan. Työ on mielekästä, koska sen avulla voi kehittää myös omaa ajattelua ja ymmärtää maailman ilmiöitä monipuolisemmin.
Uutta menetelmää on helpoin kokeilla, mikäli siihen on valmis toimintamalli. Opettajana koenkin innostavimpina kokemuksina ne hetket, kun olen voinut kokeilla jonkun toisen tekemän pedagogisen käsikirjoituksen toteuttamista. Näin olen saanut rikastettua omaa pedagogista mielikuvitustani ja nähnyt toisen opettajan näkökulman oppimisen tilanteeseen ja sen rakentamiseen.
Fasilitointikoulutus antoi minulle tämän mahdollisuuden, kun sain valmiin oppimisen tilanteen käsikirjoituksen muodossa. Koulutuksessa sain itse kokea fasilitoinnin avulla pidetyn oppimisen tilanteen ja oivalluksen hetken. Tämä muistutti minua oppimisen ilmiön henkilökohtaisuudesta ja voimasta. Jotta oppimista tapahtuu, on yksilön saatava riittävästi tukea ja toisaalta tilaa oman ajattelunsa kehittymiselle.2 Koulutuksen ansiosta olen halunnut tarjota oivalluksen hetkiä opiskelijoilleni.
Osallistuminen lisää opiskelijoiden kuulluksi ja nähdyksi tulemisen kokemusta
Covid-19-pandemian seuraukset ovat pitkäkestoisia, ja niiden analysointi on vielä kesken. Tiedetään, että lasten ja nuorten ja siten tulevien korkeakouluopiskelijoiden sekä nykyisten korkeakouluopiskelijoiden jaksaminen ja opiskelukyky ovat olleet erityisesti koetuksella.3 Fasilitoinnin avulla olen voinut tarjota jokaiselle opiskelijalle tilaa tulla kuulluksi ja nähdyksi oppimistilanteessa. Koulutuksen avulla sain myös ryhmänohjausprosessiin lisää keinoja.
On erittäin tärkeää, että opiskelija kokee omien näkökulmiensa olevan arvostettuja ja tärkeä osa yhteistä keskustelua. Ryhmän keskusteluun osallistuttaessa yksittäisten opiskelijoiden ajatukset ja näkökulmat jalostuvat. Korkeakoulutuksessa tätä ohjataan erityisesti tutkitun tiedon avulla.
Tulevaisuuden haasteet, kuten luonnon kantokyvyn mureneminen ja hyvinvoinnin haasteet4 , vaativat kaikkien yhteiskunnan jäsenten osallistumista, ja korkeakoulutetut tulevat ammattilaiset ovat tärkeä voima ja mahdollisuus yhteiskuntamme haasteiden ratkaisemisessa. Siksi on tärkeä luoda opiskelijoille opintojen aikana kokemuksia oppimistilanteista, jossa heidän näkemyksillään ja ajatuksillaan on merkitystä. Jokainen opiskelija ansaitsee tulla kuulluksi ja nähdyksi sekä tarvitsee mahdollisuuden osallisuuteen yhteisessä oppimistilanteessa.
Lähteet
- Kaihovirta, Minna, Raivio, Anne-Mari & Palojärvi, Henna-Liisa 2019. Osallistaen – Heittäytymistarinoita fasilitoijilta. Ammattikorkeakoulun julkaisuja. OIVA-sarja 5. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu.
- Raatikainen, Eija & Pakarinen, Saila 2022. Tulevaisuuden haasteiden ratkaisijaksi kasvetaan yhdessä oppien. Teoksessa Hartikainen, Kaisa ym. (toim.). Monialaisten ratkaisujen työkirja sosiaali-ja terveysalan asiakastyöhön. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. OIVA-sarja 53. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu.
- Parikka, Suvi, Koskela, Timo, Hietajärvi, Laura, Ikonen, Jonna & Salmela-Aro, Katariina 2022. Koronaepidemian vaikutukset eri väestöryhmien hyvinvointiin ja palveluihin. Korkeakouluopiskelijat. Teoksessa Kestilä, Laura ym. (toim.). Covid-19-epidemian vaikutukset hyvinvointiin, palvelujärjestelmään ja kansantalouteen. Asiantuntija-arvio, kevät 2022. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
- Dufva, Mikko & Rekola, Sanna 2023. Megatrendit 2023. Ymmärrystä yllätysten aikaan. SITRAN selvityksiä 224. Helsinki: Sitra.