Usein osallistavassa työskentelyssä, esimerkiksi työpajoissa, käsiteltävät asiat ovat kompleksisia, haastavia tai osallistujille uusia. Silloin voi olla paikallaan käyttää apuvälineitä, jotka tukevat osallistujien vuorovaikutusta, käsiteltävän asian ymmärtämistä ja itse asiaan keskittymistä. Tällainen apuväline ovat kanvaasit. Tässä artikkelissa kerromme, mitä kanvaasit ovat, sekä opastamme sopivan kanvaasin valinnassa ja suunnittelussa. Lopuksi esittelemme käytännön esimerkin työpajasta, jossa kanvaaseja käytettiin onnistuneesti monitahoisen aiheen käsittelyssä ja yhteiskehittämisessä.
Mikä kanvaasi ja miksi?
Kanvaasi, työpohja, suunnittelupohja – rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kyseessä on fasilitaation työväline, jolla tarkoitetaan fyysisesti tai virtuaalisesti visualisoitua pohjaa, jolle on mahdollista työstää ja jäsentää käsiteltävää teemaa eri näkökulmista. Tunnetuimpia esimerkkejä kanvaaseista ovat esimerkiksi Business Model Canvas sekä SWOT-analyysin nelikenttä. Kanvaasit auttavat myös yksilötyöskentelyssä, mutta parhaimmillaan ne auttavat prosesseissa, kuten työpajoissa, joissa on mukana useampi ihminen.
Työpajoissa tai työpajamaisessa työskentelyssä keskiössä on yhteinen, jollain tavalla tietoisesti jäsennelty kokoontuminen käsittelyssä olevan asian äärelle. Työpajassa kohdataan, käsitellään aihetta tunnistaen omia sekä toisten näkemyksiä asiasta ja mahdollisesti rikastutaan vuorovaikutuksen myötä. Kanvaasit varmistavat sen, että uudet ideat, mielipiteet ja näkökulmat ovat kirjattu ylös kaikkien nähtäville ja mahdollisesti jäsennelty vielä esimerkiksi tärkeyden, kiireellisyyden tai muun painoarvon mukaan.
Neljä hyvää syytä käyttää kanvaasia osallistavan työskentelyn tukena:
1. Kanvaasit tukevat kokonaiskuvan hahmottamista niin suunnitteluvaiheessa kuin itse työpajassa sekä työpajan toteuttajille että osallistujille.
2. Kanvaasit mahdollistavat visuaalisen viestinnän sanojen ja tekstin rinnalla rikastaen yhteistä ajattelua. Kanvaasi tarjoaa tilan lisätä piirroksia, nuolia ja kuvia, jotka tukevat ja rikastavat vuorovaikutusta mahdollistaen uusien oivallusten syntymisen ja yhteisen ymmärryksen vahvistumisen.
3. Kanvaasit ovat oiva ajanhallinnan apuväline, sillä osallistujia pystyy myös vastuuttamaan työskentelyn jaksottamiseen annetun ajan sisällä ja näin jokainen tarpeellinen osa-alue tulee käsiteltyä.
4. Kanvaasit mahdollistavat myös eri ryhmien ajatusten vertailun ja yhteen kokoamisen, kun esimerkiksi työpajassa kaikki pienryhmiin jaetut osallistujat ovat käyttäneet samaa pohjaa.
Millainen on hyvä kanvaasi?
Jäsennä kanvaasi järkevästi: merkitse kanvaasin alueet selkein termein tai otsikoin ja liitä tarvittaessa niiden yhteyteen lyhyitä avustavia kysymyksiä tai kertauksena annettu tehtävänanto.
Numeroi tarvittaessa kanvaasin osa-alueet, mikäli on tärkeää, missä järjestyksessä niitä täytetään, tai jätä numeroimatta, jos prosessissa ei ole väliä, missä järjestyksessä sitä käydään. Peilaa kanvaasin toimivuutta suhteessa asetettuun tavoitteeseen: Muuttuuko kanvaasiin kerättävä sisältö, jos se tuotetaan eri järjestyksessä? Onko osa-alueilla riippuvaisuussuhteita keskenään?
Uskalla jättää tilaa esimerkiksi niin, että kuvittelet, minkä verran tilaa vie kaivattu määrä vastauksia. Liian täysi kanvaasi vaikuttaa valmiilta eikä kutsu osallistujia sen pariin.
Kokeile rohkeasti valmiita kanvaaseja, kaavioita tai malleja. Tietyt työpohjat ovat syystä tulleet tunnetuiksi. Uskalla kuitenkin herkällä kädellä myös muokata työpohjia tai keksiä täysin uusia tarpeittesi mukaan, jotta osallistamisen tavoitteet täyttyvät.
Mieti, miten purat aineiston: Työpajojen syöte on pahimmillaan kasa papereita tai virtuaalinen työpöytä täynnä jäsentelemättömiä post-it-lappuja. Mieti siis suunnitellessasi kanvaasin käyttöä, miten kerättävä syöte olisi parhaiten hyödynnettävissä. Toki joskus tehtävänä ja tarpeen on vain kahlata läpi post-it-viidakko saadaksesi muodostettua aineistosta tarvittavat pääpointit, mutta hyvällä suunnittelulla sekin on helpompaa ja kahlaat vain olennaisen läpi.
CASE-esimerkki: Miten kanvaasia hyödynnettiin NEB Stewardship Lab – työpajakonseptissa?
Asian konkretisoimiseksi esittelemme yhden työpajakonseptin, jossa hyödynnettiin onnistuneesti kanvaasia. Voit peilata edellä esittelemiämme näkökulmia tähän käytännön esimerkkiin.
Kanvaasi toteutettiin osana kansainvälistä NEB Stewardship Labia, jonka tavoitteena on käynnistää keskustelua ja kirkastaa ymmärrystä eurooppalaisten korkeakoulujen mahdollisuuksista kehittää tarvittavaa osaamista kolmoiskriisin (ilmastonmuutos, luontokato ja saastuminen) aiheuttamiin haasteisiin. Työskentely liittyy isompaan Euroopan komission Uusi eurooppalainen Bauhaus -aloitteeseen (New European Bauhaus eli NEB), joka pyrkii tuomaan Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa osaksi ihmisten arkea osallistuvalla työotteella, hyödyntäen myös luovaa ja muotoiluosaamista.
Haasteena siis oli toisaalta se, kuinka osallistavassa työpajassa voidaan mahdollistaa tämän kaltaisten suurten kompleksisten haasteiden ymmärtäminen ja käsitteleminen ruohonjuuri- ja yksilötasolla? Ja toisaalta, miten nämä ruohonjuuritason kohtaamiset tukevat isommassa kuvassa tiedon lisääntymisen ja voimaantumisen myötä kestävän kehityksen edistymistä?
Vaihe vaiheelta – abstraktista käytäntöön
Työpajan pohjaksi valikoitui jo ennen työpajaa määritelty NEB Stewardship -viitekehys, jonka haluttiin toimivan yhteisen ajattelun viitekehyksenä. Siinä yhdistyvät NEBin arvot (kestävyys, kauneus ja osallisuus) ja kestävyystieteen stewardship-käsitteen ulottuvuudet (tieto, toimijuus ja välittäminen)1.
Työpajan tavoitteena oli tutustuttaa osallistujat NEB Stewardship -viitekehykseen ja peilata sen sovellettavuutta oman työn suunnittelun välineenä.
VAIHE 1. Yhteisen sanaston luominen
Harppaus viitekehyksen abstrakteista käsitteistä käytäntöön ei ole helppo. Jotta on mahdollista siirtyä abstraktista konkretian tasolle, on osallistujien tärkeää ymmärtää yhteinen sanasto.
Työpaja alkoikin esittelemällä NEB Stewardship -viitekehys sekä esittelemällä kolme käytännön esimerkkiä projekteista, joissa viitekehyksen ulottuvuudet toteutuivat. Yhteisen sanaston luomiseksi tarkasteltiin näitä jo toteutettuja, kestävää kehitystä edistäviä projekteja viitekehyksen ulottuvuuksien – tiedon, toimijuuden ja välittämisen – kautta.
Lisäksi pyrittiin yhdessä tunnistamaan, miten ulottuvuuksien toteutumista voitaisiin entisestään vahvistaa ja tätä kautta rakentaa ymmärrystä siitä, miten korkeakoulut voivat näitä ulottuvuuksia toiminnassaan edistää.
Tämän tueksi hyödynnettiin kanvaasia, jonka yhteistyökumppanimme Eleni Pefani ja Maria Jaber italialaisesta korkeakoulu NABAsta kehittivät. Se perustui keräilykorttien ajatukseen. Korttipohja auttoi osallistujia jäsentämään abstraktia viitekehystä ja tarjosi pohjan yhteisen keskustelun kirjaamiselle. Korttipohjassa ryhmiä ohjattiin tarkastelemaan viitekehyksen kolmea ulottuvuutta näitä tarkentavien ominaisuuksien kautta. Esimerkiksi tiedon osalta näitä olivat tieteellinen ja käytäntölähtöinen tieto, oppiminen ja ymmärtäminen.
VAIHE 2: Siirtyminen konkretiaan
Seuraavaksi osallistujat jaettiin ryhmiin ja he saivat valita itselleen työstettävän projektin – esimerkiksi paikallisyhteisöä hyödyttävä yhteisviljelmä hylätyllä tontilla, pölyttäjille ja kaupunkilaisille viihtyisä puistotila tai inklusiivisten lelujen kehittäminen – lyhyiden kirjallisten kuvausten perusteella. Jokaiseen ryhmään tuli tueksi valitun projektin asiantuntija, jolta saattoi kysyä tarkentavia kysymyksiä. Hän myös auttoi fasilitoimaan ryhmän työskentelyä.
Ryhmiä pyydettiin ensin arvioimaan viitekehyksen ulottuvuuksien toteutumista valitsemassaan projektissa sekä sitten miettimään, miten projektissa tehtyjä toimenpiteitä voisi kehittää edelleen viitekehyksen ohjaamina. Tässä hyödynnettiin jälleen tarkoitukseen tehtyä kanvaasia, johon keskustelut kirjattiin muistiin ja esiteltiin muille ryhmille.
Saman kanvaasin soveltaminen toisessa yhteydessä
Kokeilimme myös, onko mahdollista hyödyntää samaa kanvaasia täysin toisenlaisiin tavoitteisiin. Hyödynsimme samaa kanvaasia toukokuussa 2023 osana U!Reka-konferenssia Amsterdamin ammattikorkeakoulun kanssa yhteistyössä järjestetyssä työpajassa.
Tällöin fokuksessa olivat osallistujien oman työn reflektointi ja käytännön yhteistyömahdollisuuksien tunnistaminen osallistujien välillä. Pyysimme osallistujia arvioimaan, miten he työssään ammattikorkeakoulussa tukevat samojen kolmen ulottuvuuden vahvistumista sekä miettimään, miten näitä voitaisiin entisestään vahvistaa vertaistuen ja yhdessä oppimisen kautta.
Täsmälleen sama kanvaasi, mutta erilaisella keskusteluun ohjaavalla kysymyksellä ohjeistettuna, tuki yllättävänkin hyvin työskentelyä.
Lähteet
- Keränen, Päivi 2022. Stewardship in the New European Bauhaus. Blogikirjoitus. Tikissä. Metropolia Ammattikorkeakoulu.