Mitä jos kertoisit ryhmän kanssa tarinan?

Tilassa on aivan hiljaista. Kuuluu vain pieni kynän suhina papereilla. Ja äänetön viesti siitä, miten tilassa kirjoittavien ihmisten aivot avaavat uusia, ennalta odottamattomiakin ajatuskanavia. Olemme ihan tavallisessa työyhteisön palaverissa, tavallisena arkipäivänä, tavallisessa neuvotteluhuoneessa. Olen palaverin vetäjänä juuri pyytänyt osallistujia kirjoittamaan tyhjälle paperille ajatusten virtaa. Kirjoittamisen jälkeen tekstejä ei lueta toisille ääneen. Ne ovat vain omaan käyttöön. Mutta tästä huolimatta keskustelu on paljon rikkaampaa. Olemme juuri hyödyntäneet intuitiivista kirjoittamista yhteisen ajattelun virittäjänä. 

Sanat ja tarinat vaikuttavat meihin voimakkaasti, ja yleensä siksi myös muistamme ne hyvin. Mitä tarinaa rakastit lapsena? Mistä puheesta muistat vaikuttuneesi? Minkä elokuvan juonen muistat ulkoa? Miksi joku tarina on juuri sinulle tärkeä? 

Kulutamme tarinoita päivittäin sosiaalisesta mediassa, kirjoista, lehdistä ja kohtaamisissa toisten kanssa. Yritykset kertovat tarinoita potentiaalisille asiakkailleen. Meidät saadaan vaikuttumaan tarinoiden avulla. Kerromme itsekin tarinoita päivittäin.

Kaikilla ihmisillä on luova puoli. Hyödyntämällä esimerkiksi juuri intuitiivisen kirjoittamisen mahdollisuuksia ryhmässä työskentelyssä voimme vahvistaa osallistujien kytköksiä omaan luovaan kapasiteettiinsa. Ja se taas voi näkyä arjessamme eteen tulevina ideoina, kykynä löytää ratkaisuja eteen tuleviin pulmiin¹.

Miksipä siis tätä arjessamme läsnäolevaa hyvin luontaista luovuuden reittejä avaavaa voimaa, tarinoiden kerrontaa, ei hyödyntäisi tietoisesti kohtaamisissa, joissa ihmisiä tuodaan yhteisen ajattelun äärelle? Sitä voi hyödyntää esimerkiksi osallistuvassa työpajatyöskentelyssä tai vaikkapa tavallisessa työpaikan palaverissa, josta esimerkkini intuitiivisen kirjoittamisen hyödyntämisestä kertoi. 

Miksi tarinat vaikuttavat?

Juhana Torkki kirjoittaa teoksessaan Tarinan valta, että ihminen on olemukseltaan Homo narrans, kertova ihminen ja tarina on ihmisen alkuperäisin tapa viestiä². Jo kivikaudella istuuduttiin leirinuotioille kuuntelemaan tarinoita. Vaikka tekniikka ja työelämän käytänteet ovat kehittyneet huimaa vauhtia, ihmisen aivot muuttuvat hitaammin ja ovat monin tavoin edelleen luolamiehen aikojen tasolla.^3,4 Leirinuotioiden muodot ovat muuttuneet, mutta tarinat pysyvät.

Tarinat ovat tehokkaita, koska ne jäävät mieleen. Ne herättävät empatiamme, kiinnittävät huomiomme, synnyttävät tunteita. Väitetään jopa aivokemiaamme erittyvän oksitosiinia, dopamiinia ja serotoniinia tarinoita kuunnellessamme. Näiden hormonien avulla keskittymiskyky paranee ja ne edistävät luovaa ajattelua.^5,6 Tarinat myös mahdollistavat asioista kertomisen monilla tasoilla – eri näkökulmista tarkastellen⁷. 

Tarinalla on valtaa – käytä sitä vastuullisesti ja taidokkaasti

Ajattelen, että tarinoita hyödynnettäessä on kuitenkin aina hyvä muistaa myös niiden valta. Tunnistamme historiastakin monia suuria tarinoita, jotka ovat vaikuttaneet maailmaan vahingollisella tavalla. Osallistuvassa työskentelyssä ollaan ehkä pienemmässä vaikuttavuuden mittakaavassa, mutta tarinoiden valta on hyvä tunnistaa. 

Jos halutaan, että ihmiset esimerkiksi työpajassa ajattelevat asioita monelta kannalta, on tärkeää, että jollain voimakkaasti tunteisiin tai ajatteluun vetoavalla tarinalla ei liikaa vaikuteta yhteisen ajattelun ja päätösten suuntiin esimerkiksi työpajan alustuksessa. Riittävän “tyhjä taulu” tarinoille ja matalan kynnyksen tavat osallistujille ryhtyä tarinankertojiksi ovat hyvä ja turvallinen lähtökohta siihen, että kaikki tulevat kuulluksi. Myös ohjaajan pedagogisella ammattitaidolla on merkitystä siinä, että osallisuuden kokemukset tulevat mahdollisiksi sekä tekemisen, kokemisen ja ilmaisun tilat turvallisiksi⁸. 

Miten tietoa voisi hyödyntää ryhmäkohtaamisissa – vinkkejä tarinoiden hyödyntämiseen

Jaan muutamia konkreettisia tarinallisuutta ja tarinankerrontaa soveltavia helppoja vinkkejä, joita olen itse useissa työpajoissa erilaisille ryhmille hyödyntänyt. Tällaiset työtavat sopivat hyvin eri aloilla toimiville ihmisille ja näillä on helppo aloittelevankin ryhmänvetäjän aloittaa kokeilut. Tarinat eivät ole varattuja vain luovan alan tai viestintäalan ammattilaisten työskentelyyn, sillä kuten Kari Uusikylä kirjoittaa: “Luovuus kuuluu kaikille.”⁹

Työpaja voi esimerkiksi alkaa luetulla tarinalla, joka herättää ihmiset aiheen äärelle. Tai se voi alkaa alustajan puheenvuorolla, joka on rakennettu tarinan muotoon. Ideatynnyri tarinoiden äärellä on loputon. Voit kokeilla vaikkapa ryhmäkohtaamiseen varatun työskentelytilan seinälle tekstein rakennettua tarinaa, johon ihmiset voivat käydä tutustumassa ja täyttämässä omia ajatuksiaan. 

Alla muutamia muita hyväksi havaitsemiani tapoja “käyttöohjeineen”:

Musiikkia meidän hankkeesta

Olen hyödyntänyt muutamia kertoja tätä työtapaa esimerkiksi projektin päätöstilaisuudessa, vaikkapa alkulämmittelynä. Lyhyesti idea menee näin: 

• Esitä osallistujille kysymys: Mikä musiikkikappale mielestäsi kuvaa tätä projektia hyvin? Anna osallistujille hetki aikaa rauhassa miettiä.
• Sen jälkeen voitte käydä kierroksen, jossa jokainen halutessaan saa kertoa, minkä kappaleen hän valitsi ja miksi se hänestä kuvaa projektia. Ohjaajana voit kerätä kappaleiden nimet ja koota niistä samalla soittolistaa. 
• Kun sitten jatkatte työskentelyä myöhemmin työpajassa, on sinulla jo valmiina erinomaisesti virittävä taustamusiikkilista, jonka tahdissa esimerkiksi voi tehdä pienryhmätyöskentelyä. 

Musiikin avulla projektin sanoittaminen tarinaksi sekä sanoittaa hyvin ihmisten fiiliksiä projektin päättyessä että kertoo konkreettisista onnistumisista ja projektin aikana esiintyneistä haasteista. 

Improtarina – sana kerrallaan

Tämä menetelmä sopii erinomaisesti esimerkiksi kehittämispäivän päätteeksi. Menetelmä on hyvin yksinkertainen ohjata ja onnistuu lähes poikkeuksetta kaikenlaisilla ryhmillä. 

• Pyydä ihmiset tulemaan piiriin.
• Anna heille tarinan otsikko. Jos toteutat tämän yhteisen kehittämishetken päätteeksi, ota otsikoksi kehitettävään aiheeseen liittyvä otsikko. Esimerkiksi jos kyseessä on ollut strategiaan liittyvä kehittämistyö, ota otsikoksi “Organisaatiomme strategia”.
• Pyydä jokaista piirissä olevaa sanomaan vuorotellen yksi sana, josta vieressä oleva jatkaa tarinaa seuraavalla sanalla. Näin voidaan edetä useita kierroksia piirissä, riippuen siitä, miten monta ihmistä paikalla on. Jos aloittaminen tuntuu jäykältä, rohkaise osallistujia mukaan sanomalla, että ei ole merkitystä minkä sanan sanoo, se voi olla vaikkapa “ja”, jos ei muuta keksi. 
• Fasilitoijana ota esiin tietokone (jolla on nopeampi kirjoittaa) ja kirjoita osallistujien kertoma tarina ylös. 
• Lopeta tarina sopivaksi katsomallasi hetkellä. 
• Lue ylös kirjaamasi tarina osallistujille ääneen. Yleensä tämä kirvoittaa hilpeän tunnelman osallistujien joukkoon ja on sopivan kevyt lopetus. 
• Vinkki: jos fasilitoit pidempää prosessia ja olet saman ryhmän kanssa saman aiheen äärellä myöhemmin, aloita tilaisuus lukemalla edellisen kerran lopuksi yhdessä kertomanne tarina. 

Tulevaisuuden muistelua “saduttamalla” 

Sadutusmenetelmä on Suomessa kehitetty menetelmä, jonka tavoitteena on edistää osallisuutta sekä vuorovaikutusta aikuisten ja lasten välillä¹⁰. Menetelmä sopii kuitenkin mainiosti myös aikuisten kanssa käytettäväksi, ja sitä voi kutsua vaikkapa nimellä “Kerrotaan yhdessä tarina”. 

Sadutuksen idea lyhykäisyydessään on, että osallistujat saavat kertoa tarinaa omin sanoin ja ohjaaja kirjoittaa sen ylös. Lopuksi tarina luetaan ääneen ja sitä voi vielä korjata halutessaan. 

Tätä menetelmää voi soveltaa esimerkiksi tilanteessa, jossa pitää kuvitella erilaisia tulevaisuuksia, esimerkiksi kun suunnitellaan jotain uutta toimintatapaa tai palvelua. 

Menetelmä on sukua tulevaisuuden muistelulle, jossa kuvitellaan muistoja, jotka sijoitetaankin tulevaisuuteen¹¹.

Tarinan muodossa muisteleminen usein vapauttaa ihmisiä nykyhetken realiteeteista ja mahdollistaa esimerkiksi tulevaisuuden unelman sanoittamisen ääneen. Tämän jälkeen voidaan palata nykyhetken realismiin ja lähteä askel askeleelta miettimään, mitä asioita tulisi muuttaa, jotta sadutettu unelma voisi olla mahdollinen.

Tee näin: 

1. Anna ihmisille aihe, joka liittyy yhdessä kehitettävään aiheeseen. Esimerkiksi “Unelmien kaupunginosamme” tai vaikkapa “Meidän tiimi viiden vuoden päästä”. 
2. Tämän jälkeen pyydä heitä kertomaan yhdessä tarinaa annetusta aiheesta. Jos tarinankerronta ei lähde liikkeelle, voit antaa heille myös muutamia valmiita asioita tueksi, kuten esimerkiksi muutaman tapahtumapaikan sekä henkilön, jolle kerrot vaikkapa nimen, iän, harrastukset ja muutaman sanan luonteesta.
3. Olennaista on, että ohjaaja kirjoittaa tarinaa koko ajan ylös. Pikakirjoitustaidoista on tässä hyötyä! 
4. Jos sinulla on paljon osallistujia, kannattaa heidät jakaa pienempiin ryhmiin kertomaan tarinoita. Tämä tekee työskentelystä mielenkiintoisempaa, koska voitte lopuksi jakaa koko ryhmän kanssa useita tarinoita. Huomioi kuitenkin, että jokaisessa ryhmässä on oltava kirjuri. 
5. Tarinat luetaan lopuksi yhdessä ääneen. Tämän jälkeen työskentely voi jatkua esimerkiksi palaamalla nykyhetken realismiin ja lähtemällä pohtimaan ryhmän kanssa, mitä asioita tulisi muuttaa ja mitä tekoja tehdä, jotta kerrottu tarina voisi olla mahdollinen. 

Muunnelma:

Tarinoita voi kertoa myös pieleen menneistä tulevaisuuksista. Tämä vapauttaa joskus vielä enemmän kielenkantoja ja voi paisua hulluihinkin mittasuhteisiin. Niiden avulla on helppo lähteä miettimään niin ikään, mitä tekoja tulisi tehdä, että näin ei kävisi. 

Intuitiivinen kirjoittaminen

Osallistuvassa työskentelyssä on tärkeää antaa tilaa myös osallistujien omalle ajattelulle yksin. Koko aikaa ei tarvitse puhua. Tarinankerrontaa voi hyödyntää myös tässä tekemisessä. Yksi hyvä keino siihen on intuitiivinen kirjoittaminen, jossa kirjoitetaan vain itselle. Intuitiivinen kirjoittaminen pohjautuu muun muassa Julia Cameronin kehittämään aamusivut-menetelmään, jossa ideana on kirjoittaa heti aamulla herättyään kolme sivua mitä tahansa tekstiä¹². Keskeistä on, että kynää ei irroteta paperista eli teksti on täysin sensuroimatonta. Kirjoittamisen jälkeen sen voi hävittää, eikä sitä tarvitse lukea kenellekään. Kirjoittaminen poistaa luovuuden esteitä ja antaa mieleen tyhjää tilaa uuden synnyttämiseen. 

Samaa menetelmää voi soveltaa esimerkiksi osallistuvan ryhmätyöskentelyn aluksi, kun haluaa virittää ihmisiä aiheen äärelle, tai esimerkiksi, kun ryhdytään miettimään ratkaisuehdotuksia tai ideoita johonkin käsiteltävään aiheeseen.

Tee näin: 

1. Anna osallistujille tyhjää paperia ja kynä.
2. Kerro, että seuraavaksi kirjoitetaan, mutta siihen ei tarvita kirjoittajan taitoja. Kerro myös, että tekstiä ei tarvitse näyttää tai lukea kenellekään eli voi kirjoittaa ajatuksiaan vapaasti, täysin sensuroimatta. 
3. Tämän jälkeen voit antaa osallistujille teemaan sopivia lauseen alkuja. Kehittämistyöpajassa hyvä alku on esimerkiksi: “Minä unelmoin….”
4. Anna osallistujille neljä minuuttia aikaa kirjoittaa aiheesta. Tärkeintä on, että ei sensuroida eli kirjoittaa vain sitä, mihin kynä kuljettaa. Mielellään nostamatta kynää paperista. 

Voit soveltaa menetelmää monin tavoin. Intuitiivinen kirjoittaminen avaa hyvin sekä luovuuttamme että selkiyttää ajatuksia. Tämän jälkeen on hyvä siirtyä yhteiseen keskusteluun, sillä jokaisella on ollut mahdollisuus ajatella hetki yksin.

Kuva- tai tekstikortit kirvoittavat tarinoihin

Markkinoilla on valtavat määrät erilaisia korttipakkoja. Niitä voi hyödyntää monin tavoin, mutta usein niiden käyttäminen kirvoittaa osallistujia narratiiviseen eri kertomukselliseen ajatteluun. 

Kun ihminen valitsee korteista itseään koskettavimman kuvan tai vaikkapa kertoo ajatuksiaan jonkin kysymys- tai ajatuskortissa olevan syötteen pohjalta, rakentuu yleensä sen ympärille tarinoita – henkilökohtaisia tai muualta kuultuja. 

Korttipakat sopivat hyvin moniin vaiheisiin osallistuvassa työskentelyssä.

• Ryhmäkohtaamisten alussa niitä voidaan hyödyntää esimerkiksi vieraassa ryhmässä toisiin tutustumisen apuna tai tutussa ryhmässä teemaan sukeltamisena. Mitä ajatuksia sinulle tulee tästä meidän teemasta? Mikä kuva kortissa vie sinut sen ajatuksen äärelle? 
• Työskentelyn keskivaiheilla kortit toimivat keskustelun syventäjänä tai esimerkiksi suunnan muuttajana – uuden näkökulman antajana. Otetaan vaikkapa kolme erilaista kuvakorttia ja kerrotaan käsiteltävästä aiheesta kunkin niistä näkökulmasta. 
• Osallistuvan ryhmäkohtaamisen lopussa kuva- tai kysymyskortit ovat erinomainen keino tiivistää työskentelyn antia. Voit myös vaikkapa antaa korttien avulla jokaiselle aforismin päivään. Mielikuvitus on korttityöskentelyssä rajana! 

Kuva- ja kysymyskorttien ideaa voi käyttää myös etätyöskentelyssä joko niin, että fasilitoijalla on fyysisesti kortit, joita hän näyttää, tai niin, että esimerkiksi kuvakorteista on rakennettu virtuaalinen kuvakollaasi, josta jokainen voi valita itseään miellyttävimmän kuvan ja kirjoittaa vaikkapa chattiin oman tarinansa kuvaan liittyen. 

Kortin avulla on usein helpompaa avata omia ajatuksia. Joskus kortti voi myös sulkea tai tuntua epämiellyttävältä. Siksi olen itse kokenut parhaana korttityöskentelyssä antaa aina vapauden olla myös valitsematta korttia tai ainakin vapauden olla kertomatta valinnastaan mitään ääneen. 

Siksi kohtuus on tässäkin hyvä muistaa, kuten kaikessa menetelmien käytössä. On tärkeää tarjota jokaiselle jotakin mielestä. Näin kaikki voivat kokea mielekkäällä, itselle ominaisella tavalla syntyvää yhteyttä työskentelyyn ja siten osallisuutta.

Lähteet

1. Torkki, Juhana 2014. Tarinan valta. Kertomus luolamiehen paluusta. Helsinki: Otava.
2. Ks. esim. Huotilainen, Minna & Saarikivi, Katri 2023. Aivo työssä. Helsinki: Otava.
3. Ks. esim. Torkki 2014. 
4. Phillips, David, J. P. 2017. The Magical Science of Storytelling. TED Talk. Stockholm. Video. Viitattu 15.11.2023.
5. Rahmel, Päivi 2021. Kerro, katsotaan! Opas tarinateatteriin ja narratiiviseen pedagogiikkaan. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu.
6. Rahmel 2021.
7. Huhtinen-Hildén, Laura & Saarikallio, Suvi 2023. Korkeista paineista korkeapaineeseen. Blogikirjoitus. Korkeapainetta. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Viitattu 15.11.2023.
8. Rahmel, Päivi 2019. Narratiivisuutta pedagogiikkaan. Blogikirjoitus. Hiiltä ja timanttia. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Viitattu 15.11.2023.
9. Huhtinen-Hildén, Laura, Kivijärvi, Sanna & Isola, Anna-Maria 2023. Osallisuutta ja yhteisöjen hyvinvointia edistävää kulttuuripolitiikkaa toivoen. Blogikirjoitus. Korkeapainetta. Viitattu 1.12.2023. 
10. Uusikylä, Kari 2012. Luovuus kuuluu kaikille. Jyväskylä: PS-kustannus. 
11. Joensuun varhaiskasvatuksen TVT-materiaalipankki n.d. Sadutus digitaaliseen muotoon. Peda.net. Verkkosivusto. Viitattu 15.11.2023. 
12. Sitra 2020. Tulevaisuuksien muistelu. Verkkosivusto. Viitattu 15.11.2023.
13. Cameron, Julia 2012. Tie luovuuteen. Helsinki: Like.